Tällä kertaa ei täytettä, vain kuva. Sen ainoastaan sanon, että piirtolaudan kynästä kuluu terä nopeammin kuin luulisi. Nuppikin tuuttasi ihan lahjakkaasti piirroksen alkuperäisiä, huomattavasti kirkkaampia värejä katsoessa. Inhimillistin sitä.
sunnuntai, 20. toukokuuta 2012
perjantai, 18. toukokuuta 2012
Eden without Eve
Tylsä päivä, mutta tulipahan herättyä. Hyi, mikä fraasi. Lukio on minulle kuitenkin perjantaisin armollinen ja vaatii nielemään tietoa vasta kymmenestä alkaen. Ruotsin harjoitusluontoisen yo-kuuntelun ohessa koin tänään ihmeellisen nirvanan, kun tajusin, että sana "hölynpöly" meinaa oikeasti jotakin. Siis hölyn_pöly! Ilmaan jäänyttä pölyä hölinästä, joka tulkitaan vääriin, tai on ollut alun alkaenkin virheellisiä. Tunsin itseni niin turhaksi siinä ruutupaperia sotkiessani, kun jopa tämä pieni ahaa-elämys tuntui vavahduttelevan lattiaa allani. No, kirjoituksia odotellessa...
Tänään luvassa olisi Dark Shadows, viimeinkin. En usko, että Tim Burton on vieläkään nousemassa häntä 2000-luvulla vaivanneesta juonellisen köyhyyden syndroomasta, mutta visuaalisen ilmeen ja hahmokirjon takia arvostukseni ohjaajaa kohtaan on yhä varsin korkealla.
Mutta hah, tuo teksti oli kyllä aivan turhaa hölynpölyä. Tarvitsin vain tekosyyn vilauttaa tuota piirrostani, koska wuhuu, piirsin lopulta jotakin oma-aloitteisesti. Niin käy ehkä kolme kertaa vuodessa nykyään. Vilautan sitä siksi, koska suunnitelmissa olisi värittää se, mutta en tiedä saanko aikaan ollenkaan miellyttävää jälkeä, tai jaksanko edes koskaan värittää sitä valmiiksi. Minä kun vihaan värittämistä. Kyseinen yksityiskohtamonsteri on siis vaarassa jäädä unohduksiin, ellen esittele nyt edes tuota puolivalmista versiota. Kommenttia saa antaa, jos mielenne niin halajaa.
Sitten jotain ihan muuta:
Vauvani tulivat, Baiserin Ash ja Kaleidoscope/En Fleur. Tulin aivan suunnattoman hyvälle tuulelle, kun pistin ensimmäisen levyn soimaan. Nuo CD-kannet olivat vielä sellaisia tosi kivoja ohuita läpysköitä. CDJapan oli tosin mennyt tekemään emämokan ja taittanut paketin mukana tulleen ilmaislehden. Psyyke mureni.
Ja tässäpä kuva uusista meikeistä, jotka eräs tuttu minulle välitti. Olen oppinut tykkäämään tosi paljon noista irtoluomiväreistä ja haluaisin käyttää niitä joka meikissäni. Merkki on Da Vinci Cosmetics, hankittu Ethnic Cosmeticsista.
Vielä pärstäkuvaani viime viikonlopulta. Meikkini on valitettavasti vaalentunut kännykkäkameran maagisesta laadusta, eikä tuo räkäinen muokkauskaan sitä mitenkään vahvista. Asiasta aasinsiltauen: Olen alkanut vakavissani suunnitella maskeeraajaksi kouluttautumista varasuunnitelmana, elleivät ovet graafikon koulutukseen aukea.
sunnuntai, 13. toukokuuta 2012
I wish to be punished
Mutta haa, kävin tänään (eilen, on yö) tosiaan kakkukesteilemässä Jousian luona pyristeltyäni ensin ulos "socially awkward penguin"-asenteestani. Kahvia, lolimekkojen hiplailua ja ennen kaikkea loistavaa seuraa. Aika vierähti ihmeen nopeasti. Ostin reissullani myös Victorian Maidenin mekon, josta erittäin huono räpsy tässä:
Ottelen hänestä parempia kuvia jahka keksin syyn käyttää päällä.
Kerronpa myös siitä, että perjantaina vietimme äidin kanssa sen kauan lupaillun yhteisen baari-illan ja käväistiin kahdessa Iisalmen baarissa. Ensimäisessä katselivat ihmiset tosin jääkiekkoa sen verran suurella entusiasmilla, että korvakäytäväni huusivat hoosianna ulos mennessämme. Ei kauhean viihdyttävää. Illan pääjuttu oli kuitenkin toisen baarin esiintyjät, Scandinavian Hunksit. Ja nyt kaikki miettivät, että mitä: Maristola katsomassa lihaksikkaita miesstrippareita äitinsä kanssa. Totuus on kuitenkin se, että moinen tempaus tehtiinkin aivan once in a lifetime mielessä, nuo ronskit pumpatut adonikset kun eivät ole koskaan vastanneet minun ideaani komeasta ideaalimiehestä. Ihan viihdyttävää kuitenkin, kun otti sen oikean asenteen. Nyt olen siis katsellut lihaksia ihan loppuelämäni tarpeiksi ja voin vastaisuudessakin jatkaa sirojen hentovartaloisten miesten ihailua. Mutta ei, minulla ja äidillä oli oikein hauskaa. Ja tuli nähtyä tuttujakin.
Kuvia perjantailta ei ole, mutta postaanpa räspyjä jotka olisi pitänyt postata jo ajat sitten:
Ensinnäkin vappunaamani, mutta ei valitettavasti kuvaa vaatteistani. Olen kamalan huono kuvaamaan hartioista alaspäin syystä x. Pitääpä ryhdistäytyä asukokonaisuuksien ikuistamisessakin.
Suhteellisen uudet kenkäni Iron Fistiltä. En yleisesti ottaen pidä niiteistä niin missään, mutta noissa kengissä ne eivät jotenkin häiritse. Tykkään noista korkkareista ihan hirmu paljon!
Myös Ali Projectin Kyomu Densen ja Psychedelic Insanity ovat tarttuneet materialismini suureen käpälään pitkän haaveilun jälkeen.
Jaanpa muuten loppuun vielä yhden Baiserin biisin. Tuli tilattua vähän aikaa sitten pari levyä kyseiseltä ysäribändiltä ja ihan harmittaa, että noteerasin bändin kunnolla vasta nyt.
tiistai, 10. huhtikuuta 2012
Tuulikello ja illusioni
Tuli tosi voittajafiilis, kun ajoin tänään Iisalmesta Lapinlahdelle tappamatta itseäni saati ajo-opettajaani. Monelle muulle kyseinen matka olisi pieni juttu, mutta omaa autoarkaa itseäni riemu hiveli. Nyt voisinkin siis palkita itseni virvoitusjuomalla, eli perinteisellä hampaat mädättävällä Pepsillä. Siitä en kuitenkaan tullut puhumaan, vaan pikavisiitistäni Helsinkiin. Krakovajuttuja päivitän heti, kun muistan kärkkyä matkakuvia muilta. Kameranihan siis otti hermolomaa kesken matkan, tiedoksi edellisen postauksen skipanneille.
Siis Helsinkiin: Lauantaiaamuna puksuttelin valtion rautateitä pitkin pääkaupunkiin seurassani Hanna ja äitini, joka lähti kyläilemään isosiskoni luona. Hannan ja minun matkan pääkohde oli Nosturi, jonne Emilie Autumn ja hänen taustajoukkonsa Bloody Crumpetit saapuivat Fight Like a Girl -kiertueen puitteissa sulostuttamaan Suomenmaatamme. Vuoden 2009 keikka jäi niin positiivisena mieleen, että en epäröinyt hetkeäkään hankkia lippua tämänkin vuoden spektaakkeliin.
Jonotuslookkini. Meikki ei valitettavasti digikameralaadulla erotu aivan täydellisesti.
Kaikki jotka ovat joskus jonottaneet Nosturiin muulloin kuin kesäkeleillä tietävät, että sinne käy tuuli ja vieläpä aivan helvetin ikävästi. Kuudesta yhdeksään jonottaminen teki siis tehtävänsä syväjäädytyksen saralla, mutta kestimme sen miehekkäästi. Noin puoli yhdeltätoista alkaneeseen keikkaan mennessä olimme jo sulaneet sopivasti keikkatunnelmiin.
Kuvista suuri kiitos kuuluu Hannalle! Kiitos myös loistavasta seurasta ♥
Itse keikka oli jälleen kerran sen verran elämää suurempaa etten löydä tarpeeksi kuvaavia superlatiiveja intoni sanoiksi vaatettamiseen. Sen huomion kuitenkin tein, että tällä kertaa - ainakin minun havaintojeni mukaan - mielisairaalateemaa oli entisestään vahvistettu ja jollain tapaa show oli edellistä roisimpaa mustaa huumoria. Kelpaa minulle, onhan Emilie Autumn ja "kauhu"kabaree muikea yhdistelmä. Ehkä kaikista parasta Emilien esiintymisessä on se, miten hyvin hän ottaa kontaktia yleisöönsä ja kuinka Bloody Crumpetit - tällä kertaa ihanat Naughty Veronica, Captain Maggot ja Blessed Contessa - ovat esillä tasa-arvoisina laulajan rinnalla luomassa unohtumatonta showta.
Lopuksi vielä matkan ostokset:
Ostin kaksi julistetta. Maggot'in paperissa oli aito nimikirjoitus.
Rannekkeissa lukee Asylum Army ja Plague Rat.
Tämä Veronican kaupittelema hyväntuoksuinen parfyymi oli yksinkertaisesti niin suloisessa pullossa, että oli pakko ostaa. Tuoksu on hyvin voimakas, mutta pehmenee iholla huomattavasti jättäen minutkin, pahimman hajuvesimigreenikon, oireitta. Voisin vaikka vannoa, että tuoksun nimi oli Scent of a Cannibal. Todistakaa toisin, jos olen väärässä.
Laukkuni särkyi juuri parahiksi, että minulla oli syytä ostaa tämä kassi.
Keikkapaitaankin piti tietenkin investoida.
Tuli ostettua myös tällaiset lasit (sori Satu), mutta ei siis suinkaan Emilien keikalta, vaan asematunnelin Cybershopista menomatkalla kotiin. Hankin myös vihreät piilarit. Kuvia myöhemmin perhaps.
Siis Helsinkiin: Lauantaiaamuna puksuttelin valtion rautateitä pitkin pääkaupunkiin seurassani Hanna ja äitini, joka lähti kyläilemään isosiskoni luona. Hannan ja minun matkan pääkohde oli Nosturi, jonne Emilie Autumn ja hänen taustajoukkonsa Bloody Crumpetit saapuivat Fight Like a Girl -kiertueen puitteissa sulostuttamaan Suomenmaatamme. Vuoden 2009 keikka jäi niin positiivisena mieleen, että en epäröinyt hetkeäkään hankkia lippua tämänkin vuoden spektaakkeliin.
Jonotuslookkini. Meikki ei valitettavasti digikameralaadulla erotu aivan täydellisesti.
Kaikki jotka ovat joskus jonottaneet Nosturiin muulloin kuin kesäkeleillä tietävät, että sinne käy tuuli ja vieläpä aivan helvetin ikävästi. Kuudesta yhdeksään jonottaminen teki siis tehtävänsä syväjäädytyksen saralla, mutta kestimme sen miehekkäästi. Noin puoli yhdeltätoista alkaneeseen keikkaan mennessä olimme jo sulaneet sopivasti keikkatunnelmiin.
Kuvista suuri kiitos kuuluu Hannalle! Kiitos myös loistavasta seurasta ♥
Itse keikka oli jälleen kerran sen verran elämää suurempaa etten löydä tarpeeksi kuvaavia superlatiiveja intoni sanoiksi vaatettamiseen. Sen huomion kuitenkin tein, että tällä kertaa - ainakin minun havaintojeni mukaan - mielisairaalateemaa oli entisestään vahvistettu ja jollain tapaa show oli edellistä roisimpaa mustaa huumoria. Kelpaa minulle, onhan Emilie Autumn ja "kauhu"kabaree muikea yhdistelmä. Ehkä kaikista parasta Emilien esiintymisessä on se, miten hyvin hän ottaa kontaktia yleisöönsä ja kuinka Bloody Crumpetit - tällä kertaa ihanat Naughty Veronica, Captain Maggot ja Blessed Contessa - ovat esillä tasa-arvoisina laulajan rinnalla luomassa unohtumatonta showta.
Lopuksi vielä matkan ostokset:
Ostin kaksi julistetta. Maggot'in paperissa oli aito nimikirjoitus.
Rannekkeissa lukee Asylum Army ja Plague Rat.
Tämä Veronican kaupittelema hyväntuoksuinen parfyymi oli yksinkertaisesti niin suloisessa pullossa, että oli pakko ostaa. Tuoksu on hyvin voimakas, mutta pehmenee iholla huomattavasti jättäen minutkin, pahimman hajuvesimigreenikon, oireitta. Voisin vaikka vannoa, että tuoksun nimi oli Scent of a Cannibal. Todistakaa toisin, jos olen väärässä.
Laukkuni särkyi juuri parahiksi, että minulla oli syytä ostaa tämä kassi.
Keikkapaitaankin piti tietenkin investoida.
Tuli ostettua myös tällaiset lasit (sori Satu), mutta ei siis suinkaan Emilien keikalta, vaan asematunnelin Cybershopista menomatkalla kotiin. Hankin myös vihreät piilarit. Kuvia myöhemmin perhaps.
tiistai, 3. huhtikuuta 2012
Kraków
Ihan sellainen olo kuin olisin ollut viikon ulkomailla ilman oppikirjoja ja tehnyt tänään ruotsin kokeen täysin lottoamalla. Siinä mielessä kyllä ihan ymmärrettävä tunne, koska niin oikeasti kävi. Toissa yönä neljän aikaan tämä matkalainen ryömi punkkaansa voipuneena kaikesta kokemastaan. Mikä järkytys tulla lumiseen maahan, jossa ollaan pakkasen puolella!
Tuli käytyä 28 lukion kakkosvuotisen (+ kolmen opettajan) kanssa Puolan Krakovassa. Otimme osaa nuorisofoorumiin, jossa oli meidän lisäksi sekä saksalaisia, että belgialaisia, puolalaisia toki unohtamatta. Meidän lukio pystytti foorumiin taidenäyttelyn taideopiskelijoidemme töistä, siis minunkin työni pääsi esille puoli-improvisoidun puheen kanssa, jonka englanniksi esittäminen mikrofoniin oli yksi elämäni hermostuttavimmista hetkistä tähän asti.
Lapinlahden lukiolla on mielenkiintoinen tapa taittaa matka bussilla (Hesasta Tallinnaan laivalla), joten ikkunasta tuli nähtyä myös Viroa, Latviaa ja Liettuaa. Liettuassa myös yövyimme yhden yön niin meno- kuin tulomatkallakin. Luulisi itse asiassa, että yli kahden vuorokauden liikkuvassa putkilossa töröttäminen veisi mehut pahemmin kuin se vei, mutta itse ainakin ehdollistuin siihen, että aina bussin selkänojaan nojatessani alkoi väsyttää. Torkuin siis käytännössä koko ajan ja aika lensi. Välillä piti tosin sinnitellä silmät auki, että näki maisemia. Via Baltica - tie jolla pitkään ajoimme - on itse asiassa kovin mielenkiintoinen, sillä matkan varrelle jää paljon neuvostonostalgiaa ränsistyneine betonihirviöineen. Mielestäni tuon ajan epätoivoisissa hökkeileissä vain on jotain erityisen viehättävää.
Latvian ja Liettuan (?) rajalta löytyi jotain hyytävää.
Söpö talo Liettuassa.
Välillä bussihorroksesta havahtui myös erään opettajamme mikrofoniin lausumiin turistifaktoihin, kuten: "Anteeksi pieni häiriö, mutta ennen Neuvostoliitossa kaikki oli suurta, niin myös liikenneympyrät", tai, "Tässä oikealla näemme erään ammatin harjoittajan" (tien laidassa seisoi prostituoitu). Fun times.
Paluumatka sujui sitten vieläkin nopeammin, kun olin oppinut matkustusrituaalit, eikä maisemiakaan tarvinnut enää uudempaan kertaan ihastella. Ainoastaan Helsinki-Lapinlahti-väli tökki, kun halusin jo niin kovasti kotiin ettei nukkuminen ottanut onnistuakseen. Olen oikeastaan vieläkin vähän sekaisin koko matkasta ja koeviikko hengittää niskaan, joten juuri nyt minusta saa ulos pelkästään vuolaasti Krakovaa hehkuttavia purkauksia. Unohtumaton reissu, eikä varmasti jäänyt viimeiseksi!
Puolasta hotellin parvekkeelta, jonka käyttöoikeuden rakennusmiehet ilkeästi anastivat meiltä matkan aikana.
Ravintola, jonka nimeä en kuolemaksenikaan muista.
Foorumin aikana tutustuimme laajalti Krakovan nähtävyyksiin, suurimmaksi osaksi vanhaan kaupunkiin. Siellä esimerkiksi suureen toriin, Marian kirkkoon, Wawelin linnaan ja niin edelleen. Oma-aloitteisesti tuli koluttua myös yökerhoja sekä ravintoloita, sillä meillä oli foorumin ohjelman ulkopuolella hyvinkin paljon vapaa-aikaa. Kamerani paskoi jostain syystä heti ensimmäisenä päivänä, joten kuvia on lähinnä näistä vanhan kaupungin nähtävyyksistä. Teen tulevina päivinä (jahka saan muilta kuvia) erillisiä merkintöjä muista päivistä ja paikoista, joissa kävimme. Kirjoitan siis esimerkiksi Kazimierzin juutalaiskorttelista, juutalaisgetosta, Schindlerin tehdasmuseosta, Auschwitz/Birkenausta ja Wieliczkan suolakaivoksesta. Ehkä lopulta kirjoitan myös tarkempaa summausta siitä millaista koko foorumissa oli. Vielä kuitenkin "pari" kuvaa.
Toria. Alimmassa kuvassa on Mariankirkko, jonka vasemmasta tornista soitetaan tunnin välein trumpettilla Hejnał Mariacki jokaiseen ilmansuuntaan.
Collegium Maius, museoksi muutettu vanha yliopisto
Tässäkin.
Wawelin linna
PS. Täytin siis lopulta 18, tuolloin 23. maaliskuuta. En kurtistunutkaan rusinaksi ja homehtunut paikalleni. Kiitos kaikille, jotka tulitte juhlistamaan päivää! Ja niillekin, jotka eivät päässeet. Olette parhaita.
Tuli käytyä 28 lukion kakkosvuotisen (+ kolmen opettajan) kanssa Puolan Krakovassa. Otimme osaa nuorisofoorumiin, jossa oli meidän lisäksi sekä saksalaisia, että belgialaisia, puolalaisia toki unohtamatta. Meidän lukio pystytti foorumiin taidenäyttelyn taideopiskelijoidemme töistä, siis minunkin työni pääsi esille puoli-improvisoidun puheen kanssa, jonka englanniksi esittäminen mikrofoniin oli yksi elämäni hermostuttavimmista hetkistä tähän asti.
Lapinlahden lukiolla on mielenkiintoinen tapa taittaa matka bussilla (Hesasta Tallinnaan laivalla), joten ikkunasta tuli nähtyä myös Viroa, Latviaa ja Liettuaa. Liettuassa myös yövyimme yhden yön niin meno- kuin tulomatkallakin. Luulisi itse asiassa, että yli kahden vuorokauden liikkuvassa putkilossa töröttäminen veisi mehut pahemmin kuin se vei, mutta itse ainakin ehdollistuin siihen, että aina bussin selkänojaan nojatessani alkoi väsyttää. Torkuin siis käytännössä koko ajan ja aika lensi. Välillä piti tosin sinnitellä silmät auki, että näki maisemia. Via Baltica - tie jolla pitkään ajoimme - on itse asiassa kovin mielenkiintoinen, sillä matkan varrelle jää paljon neuvostonostalgiaa ränsistyneine betonihirviöineen. Mielestäni tuon ajan epätoivoisissa hökkeileissä vain on jotain erityisen viehättävää.
Latvian ja Liettuan (?) rajalta löytyi jotain hyytävää.
Söpö talo Liettuassa.
Välillä bussihorroksesta havahtui myös erään opettajamme mikrofoniin lausumiin turistifaktoihin, kuten: "Anteeksi pieni häiriö, mutta ennen Neuvostoliitossa kaikki oli suurta, niin myös liikenneympyrät", tai, "Tässä oikealla näemme erään ammatin harjoittajan" (tien laidassa seisoi prostituoitu). Fun times.
Paluumatka sujui sitten vieläkin nopeammin, kun olin oppinut matkustusrituaalit, eikä maisemiakaan tarvinnut enää uudempaan kertaan ihastella. Ainoastaan Helsinki-Lapinlahti-väli tökki, kun halusin jo niin kovasti kotiin ettei nukkuminen ottanut onnistuakseen. Olen oikeastaan vieläkin vähän sekaisin koko matkasta ja koeviikko hengittää niskaan, joten juuri nyt minusta saa ulos pelkästään vuolaasti Krakovaa hehkuttavia purkauksia. Unohtumaton reissu, eikä varmasti jäänyt viimeiseksi!
Puolasta hotellin parvekkeelta, jonka käyttöoikeuden rakennusmiehet ilkeästi anastivat meiltä matkan aikana.
Ravintola, jonka nimeä en kuolemaksenikaan muista.
Foorumin aikana tutustuimme laajalti Krakovan nähtävyyksiin, suurimmaksi osaksi vanhaan kaupunkiin. Siellä esimerkiksi suureen toriin, Marian kirkkoon, Wawelin linnaan ja niin edelleen. Oma-aloitteisesti tuli koluttua myös yökerhoja sekä ravintoloita, sillä meillä oli foorumin ohjelman ulkopuolella hyvinkin paljon vapaa-aikaa. Kamerani paskoi jostain syystä heti ensimmäisenä päivänä, joten kuvia on lähinnä näistä vanhan kaupungin nähtävyyksistä. Teen tulevina päivinä (jahka saan muilta kuvia) erillisiä merkintöjä muista päivistä ja paikoista, joissa kävimme. Kirjoitan siis esimerkiksi Kazimierzin juutalaiskorttelista, juutalaisgetosta, Schindlerin tehdasmuseosta, Auschwitz/Birkenausta ja Wieliczkan suolakaivoksesta. Ehkä lopulta kirjoitan myös tarkempaa summausta siitä millaista koko foorumissa oli. Vielä kuitenkin "pari" kuvaa.
Toria. Alimmassa kuvassa on Mariankirkko, jonka vasemmasta tornista soitetaan tunnin välein trumpettilla Hejnał Mariacki jokaiseen ilmansuuntaan.
Collegium Maius, museoksi muutettu vanha yliopisto
Tässäkin.
Wawelin linna
PS. Täytin siis lopulta 18, tuolloin 23. maaliskuuta. En kurtistunutkaan rusinaksi ja homehtunut paikalleni. Kiitos kaikille, jotka tulitte juhlistamaan päivää! Ja niillekin, jotka eivät päässeet. Olette parhaita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)